Heikki Lundin taiteellinen työ ulottuu yli neljän vuosikymmenen ajalle: näyttelijäntyöhön, musiikkiin, näytelmäkirjoittamiseen, teatterin johtamiseen, monologeihin ja kulttuurihistoriallisiin esityksiin. Aikajana näyttää, miten sana, sävel ja näyttämö ovat vuosien mittaan kasvaneet yhdeksi tunnistettavaksi taiteelliseksi kokonaisuudeksi.
Näyttelijä, kirjoittaja, muusikko ja teatterintekijä
- Näyttelijänä: rooleja näyttämöllä, monologeissa ja kulttuurihistoriallisissa esityksissä.
- Näytelmäkirjailijana: kotimaisia näytelmiä ammatti- ja harrastajateattereille.
- Muusikkona: lauluja, sävellyksiä, levytyksiä ja musiikillisia esityksiä.
- Teatterintekijänä: pitkä työ KUTin puheenjohtajana, tuottajana ja teatterinjohtajana.
- Kulttuurihistorian tulkitsijana: esityksiä muun muassa Eino Leinosta, Jean Sibeliuksesta ja Tuusulan Rantatien taiteilijoista.
Taiteellinen kaari ja kulttuurihistoriallinen työ
Heikki Lundin taiteellinen työ ulottuu yli neljän vuosikymmenen ajalle. Näyttelijäntyö, musiikki, näytelmien kirjoittaminen, teatterin rakentaminen ja suomalaisen kulttuurihistorian tulkitseminen ovat vähitellen kasvaneet toisiaan täydentäväksi kokonaisuudeksi. Aikajana kertoo, miten näyttämöllä aloittaneesta näyttelijästä ja muusikosta tuli näytelmäkirjailija, teatterinjohtaja ja kulttuurihistoriallisten esitysten omaleimainen tekijä.
Opinnot, ensimmäiset äänitteet ja näyttelijän ammatti
1980-luvulla rakentui perusta myöhemmälle työlle näyttelijänä, muusikkona ja kirjoittajana. Lund opiskeli teatterialaa, täydensi musiikillista osaamistaan musiikkiopistossa ja jatkoi teatteriopintojaan myös Teatterikoulussa.
Opintojen rinnalla syntyivät ensimmäiset musiikkiesitykset ja äänitteet, muun muassa Bellmanin Fredmanin epistoloita Ilpo Tiihosen suomennoksina. Ohjelmistossa oli jo tuolloin runoihin sävellettyjä lauluja, Bellmania ja omaa tuotantoa. Eino Leinon runoista rakennettu Kirjaton karjaton mies nousi erityisen suosituksi. Perttu Hietasen sävellykset sovitti Leo Gauriloff, ja esitys kiersi Suomea usean vuoden ajan.
Näyttelemisestä tuli nopeasti ammatti. Teatteriopintojen jälkeen Lund työskenteli ammattiteattereissa ja sai Kemin kaupunginteatterissa useita suuria rooleja. Vuosikymmenen aikana hän työskenteli monipuolisesti sekä puheteatterin että musiikkiteatterin parissa.
Näinä vuosina hahmottui taiteellisen työn peruslinja: puhuttu teksti, laulu ja roolihenkilön sisäinen maailma kuuluivat yhteen jo kauan ennen ensimmäisiä omia näytelmiä.
Levytyksiä, näyttelijäntyötä ja oman teatterin alku
1990-luvulla näyttelijäntyön rinnalle nousivat entistä vahvemmin laulujen tekeminen, levyttäminen ja oman taiteellisen toiminnan tuottaminen.
Muutaman iskelmälevyn jälkeen vuonna 1998 EMI julkaisi albumin Rakastaja. Levyn tuottajina toimivat Pedro Hietanen ja Ippe Kätkä, ja sovituksista vastasi Leo Gauriloff. Yhteistyö Gauriloffin kanssa johti myös duoesiintymisiin eri puolilla Suomea ja syvensi yhteyttä pohjoiseen sekä saamelaiseen musiikki- ja kulttuuriperinteeseen.
Samana vuonna Lund oli perustamassa Keski-Uudenmaan Teatteria, KUTia. Hän toimi teatterin puheenjohtajana ja myöhemmin teatterinjohtajana vuoteen 2022 saakka.
Vuonna 1999 syntyi ensimmäinen oma näytelmä. Siitä alkoi kirjailijantyö, joka on sittemmin kasvanut 27 näytelmän, lukuisten kulttuurihistoriallisten monologien ja musiikkipitoisten näyttämöteosten kokonaisuudeksi.
Oma näyttämö ja kulttuurihistoriallisten näytelmien alku
Krapin kesäteatteri perustettiin Tuusulaan vuonna 2001. Ensimmäisten tuotantojen joukossa oli Heikki Turusen Simpauttaja, jonka pääroolissa nähtiin Pertti Koivula ja jonka ohjasi Risto Autio. Kesäteatterista kasvoi pysyvä ja suosittu osa KUTin toimintaa.
Samanaikaisesti Lund alkoi rakentaa omaa kulttuurihistoriallista näytelmäkirjallisuuttaan. Teokset Kerava –18 vuonna 2001, Forssa 1903 vuonna 2003, Kultakausi vuonna 2004 ja Murhelintu vuonna 2006 käsittelivät Suomen historiaa tunnettujen ja unohdettujen ihmisten kautta.
Vuonna 2002 Halosenniemen satavuotisjuhliin kirjoitettu Yksi laulu yli muiden toi näyttämölle Eino Leinon ja Jean Sibeliuksen kipakan kohtaamisen. Näytelmä pysyi ohjelmistossa kaksitoista vuotta ja sai noin 300 esitystä Suomessa ja ulkomailla.
Samalla syntyivät ensimmäiset musiikilliset taiteilijamonologit, joissa historiallinen tieto, näyttelijäntyö, runous ja musiikki yhdistyivät intiimiksi näyttämölliseksi kokonaisuudeksi.
Monologit ja yhteiskunnallisen teatterin avaus
Kulttuurihistoriallisten näytelmien rinnalle syntyi uusia henkilömonologeja. Lund rakensi esityksiä muun muassa Jean Sibeliuksesta ja Mika Waltarista ja kehitti samalla omaa tapaansa tuoda historian henkilöt alas jalustalta eläviksi ja ristiriitaisiksi ihmisiksi.
Vuonna 2009 valmistui Harmaat Pantterit – kapina Käpyhovissa. Vanhustenhoidon epäkohtia komedian keinoin käsittelevä näytelmä aloitti teossarjan, joka kasvoi myöhemmin neljäksi itsenäiseksi näytelmäksi.
Kulttuurihistorian rinnalle nousi näin toinen pysyvä aihepiiri: ajankohtaiset yhteiskunnalliset kysymykset ja niiden tarkasteleminen huumorin, draaman ja tavallisten ihmisten kokemusten kautta.
Tuusulan Rantatie, musiikkiteatteri ja uudet yleisöt
2010-luvun alussa kulttuurihistoriallinen työ laajeni voimakkaasti. Näytelmät Pekan ja Maijan pidot, Rantatien tarinat ja Takaisin Kämppiin jatkoivat Suomen taiteen kultakauden henkilöiden ja yhteisöjen tutkimista.
Rooliopastuksista Tuusulan Rantatien museoissa ja kulttuurikohteissa tuli suosittuja. Historia ei jäänyt näyttämölle, vaan siirtyi taloihin ja maisemiin, joissa tapahtumat olivat aikanaan todella eläneet.
Vuonna 2013 valmistunut Jamppa laajensi työn musiikkiteatteriin. Samana vuonna syntynyt Parisuhdeleiri osoitti puolestaan, ettei kirjoittaminen rajoittunut historiaan, vaan ulottui myös nykyaikaiseen komediaan ja ihmissuhteisiin.
Vuoteen 2014 jatkunut Yksi laulu yli muiden oli tässä vaiheessa kasvanut yhdeksi Lundin uran pitkäikäisimmistä ja tunnetuimmista teoksista.
Laajeneva näytelmätuotanto ja Harmaat Pantterit
Vuonna 2015 valmistunut Symposion palasi Jean Sibeliuksen, Akseli Gallen-Kallelan, Eino Leinon ja muiden kultakauden henkilöiden maailmaan. Mechelin – unohdettu suurmies vuonna 2017 nosti esiin suomalaisen demokratian ja kansalaisyhteiskunnan keskeisen mutta osin unohdetun rakentajan.
Samalla syntyivät Harmaat Pantterit -sarjan seuraavat osat: Käpyhovi taistelee ja Käpyhovin pelastuspalvelu. Harmaat Pantterit -sarjan näytelmistä on tehty kymmeniä tuotantoja ammatti- ja harrastajateattereissa eri puolilla Suomea.
Vuonna 2017 valmistunut Suomenhevosen tarina kuvasi Suomen muuttumista neljän sukupolven ja yhden hevosrodun kautta. Vuonna 2019 ensi-iltansa saanut kahden näyttelijän parisuhdekomedia Pientä laittoa jatkoi elämäänsä myös uusissa tuotannoissa.
Teatterityön rinnalla jatkuivat musiikkiesitykset, monologit, ohjaukset, koulutukset ja kulttuurimatkailuun liittyvät hankkeet.
Korona, uudet teokset ja luopuminen teatterin johdosta
Vuonna 2020 valmistui Aktiivimalli, Harmaat Pantterit -sarjan neljäs osa. Samana vuonna ensi-iltansa sai Akseli Gallen-Kallelan ja Mary Slöörin avioliittoa käsittelevä Akseli ja Mary.
Koronapandemia keskeytti teatteritoiminnan lähes välittömästi. Aktiivimallin esitykset katkesivat, ja Akseli ja Mary ehdittiin esittää vain kerran ennen sulkua. Poikkeusvuodet pysäyttivät esitystoiminnan mutta eivät kirjoittamista.
Vuosina 2021–2022 syntynyt Hyökkäys käsitteli Eugen Schaumanin, Lennart Hohenthalin ja sortovuosien väkivaltaisen vastarinnan moraalia.
Vuonna 2022 Lund jätti Keski-Uudenmaan Teatterin johtotehtävät 22 vuoden jälkeen. Samoihin aikoihin teatteri siirtyi valtionosuusjärjestelmän piiriin. Taakse jäi pitkä työ näyttelijänä, tuottajana, ohjaajana, lavastajana ja teatterinjohtajana sekä yhden ammattiteatterin rakentajana.
Pohjoinen, ympäristöaiheet ja uusi taiteellinen vaihe
Vuonna 2023 valmistunut Suden hetki käsitteli Venny Soldanin ja Pekka Halosen elämää, taiteilijuutta ja avioliittoa. Kulttuurihistoriallisten henkilöiden rinnalle nousivat yhä vahvemmin myös luonto, ympäristö ja pohjoisen Suomen tulevaisuus.
Tornioon muuton jälkeen kirjoittaminen on suuntautunut erityisesti jokien, metsien, kaivosteollisuuden ja luonnonsuojelun kysymyksiin. Monologit Jokihullu – Ounasjoen puolesta ja Tornionjoki puhuu antavat äänen vapaille joille ja ihmisille, jotka puolustavat niitä.
Vuonna 2025 valmistunut Jean Sibelius – Sinfonia hiljaisuudelle on poetisoitu musiikillinen monologi säveltäjän viimeisistä vuosikymmenistä, luomisen pakosta ja kahdeksannen sinfonian arvoituksesta. Esityksestä on valmistettu myös englanninkielinen versio.
Akseli ja Mary palasi KUTin ohjelmistoon syksyllä 2025 ja jatkui loppuunmyytynä keväällä 2026.
Uuteen vaiheeseen kuuluvat myös kaivosteollisuuden ja luontoväen vastakkainasettelua käsittelevä näytelmä Valuma-alue, kahden näyttelijän draamallinen komedia Harmaat pantterit – kuka painaa nappia?, joka perustuu suosittuihin Harmaat Pantterit -näytelmiin, sekä työn alla olevat Tulipalo Oulussa ja Kleopatran unet – Elin Danielson-Gambogi.
Kiertävät monologit, runo- ja lauluesitykset sekä aiemmat näytelmät jatkavat samalla elämäänsä teattereissa, kirjastoissa ja kulttuuritapahtumissa Suomessa ja ulkomailla.