Mika Waltari – Kirjoittamisen pakko on näyttämöllinen henkilökuva kirjailijasta, joka teki kirjoittamisesta sekä työn, pakon että tavan hengittää. Kevyestä viihteestä näytelmiin, rikostarinoihin ja suuriin historiallisiin romaaneihin ulottuva tuotanto kertoo poikkeuksellisesta työkyvystä — mutta myös ihmisestä sen takana.
Kirjailija työn ääressä
Waltarin kohdalla kiinnostavaa ei ole vain teosten määrä. Kiinnostavampaa on se energia, joka pakotti hänet palaamaan kirjoituspöydän ääreen. Kirjoittaminen oli ammatti, toimeentulo, intohimo ja joskus myös pakopaikka.
Monologi kulkee kevyen ja vakavan välillä kuten Waltarin oma tuotantokin. Sinuhe egyptiläinen muodostaa yhden tunnetun huipun, mutta näyttämölle nousee ennen kaikkea kirjoittava ihminen: aikansa Helsinki, työn kuri, onnistumisen huuma ja tunne siitä, ettei valmis teksti koskaan merkitse sitä, että kirjoittaminen olisi ohi.
Mihin esitys sopii?
- kirjastoihin ja kirjallisuusiltoihin
- lukupiirien ja kirjallisuustapahtumien ohjelmaksi
- kulttuuritaloihin ja pienille näyttämöille
- suomalaisen kirjallisuuden teemailtoihin
Monologin ytimessä
Työ: miten valtava tuotanto syntyy ja mitä se vaatii tekijältään?
Kirjailijuus: viihteen ja korkean kirjallisuuden raja ei ole niin siisti kuin jälkikäteen kuvittelemme.
Ihminen: menestyksen takana on edelleen ihminen, joka istuu yksin paperin edessä.
“Kirjoittamisen jälkeen tulee hiljaisuus. Ja sitten mieleen tulee seuraava lause.”
Mika Waltari -monologin tiedot
- Kieli
- Suomeksi
- Kesto
- Sovittavissa tilaisuuden kokonaisuuteen
- Valmistunut
- 2008, Waltarin syntymän 100-vuotismuistojuhliin
- Soveltuvuus
- Kirjastot, kirjallisuusillat, kulttuuritapahtumat ja pienet näyttämöt
- Tekniikka
- Kevyt toteutus. Esitys toimii intiimissäkin tilassa.
Muita henkilökuvia
- Eino Leino
- Rantatien Runoruhtinas
- Reidar Särestöniemi
- Nukun talviunta haltijani sisällä
- Jean Sibelius
- Sinfonia hiljaisuudelle
- Kari Suomalainen
- Musta ukko