TUUSULA. Syksyllä vuonna 1925 Pekka Halonen kutsui Halosenniemen kotiinsa kaksi aikansa gurua, Eino Leinon ja Jean Sibeliuksen isänmaallista tehtävää suorittamaan. Leino oli jo silloin huonokuntoinen, Sibelius uskoi alati olevansa kuolemaisillaan. Riitapukarien oli määrä luoda sodan repimää kansakuntaa yhdistävä suurteos Aleksis Kiven hengessä.
Sopu syntyi, mutta yhteistä teosta ei. Eino Leino kuoli kolme viikkoa tapaamisen jälkeen, tuhannen taudin riivaama Sibelius 92-vuotiaana vasta vuonna 1957.
Heikki Lund on kirjoittanut mestarien tapaamisesta pienoisnäytelmän Yksi laulu yli muiden, jota esitetään aidossa miljöössä, Tuusulan Halosenniemen taiteilijakodissa. Sinne Sibeliuskin saapui aikoinaan luultavasti kävellen. Matkaa Ainolaan on vain parisen kilometriä.
Näytelmän kuvaama kohtaaminen on tietenkin kulttuurihistoriallisestikin kiinnostava anekdootti, mutta itse näytelmäkin eloisaa ja empaattista teatteria suurmiesten inhimillisiä heikkouksia kuvatessaan. Sibeliuksen teos näkee itsestään ja neroudestaan tärkeänä besserwisserinä, kun taas Leinoa riivaa kateuden pahe. Molemmat ovat ja kumpikin omista syistään yhä vereslihalla äskeisen kansalaissodan jäljiltä.
Keskiviikkoiltana Halosenniemen uusintaensi-illassa pienehkö katsomo oli jälleen kerran viimeistä sijaa myöten täysi siitä huolimatta, että tasapermannolta näkee kahta riviä kauempaa vain näyttelijäin päät. Heikki Lundin ohjaama esitys on nimittäin kaikessa kriittisyydessäänkin lämminhenkinen suurmieskuvaus. Välillä taistellaan tulisesti, mutta lopulta suuri asia voittaa pienet vihat.
Heikki Lund sitä paitsi näyttelee viimeisilläänkin innostuvaa Eino Leinoa hurmaavan mutkattomasti ja rakastettavasti ja Ilkka Heiskanen Sibeliustaan pienin keinoin nautittavan teatraalisesti.
Jari Pehkonen on Pekka Halosena salamoivan sanasodan luonteva ja hauskakin ukkosenjohdatin. Onervana esityksessä pistäytyy Mira Kivilä.
“Yksi laulu yli muiden on Tuusulan matkan veroista teatteria satavuotiaissa kulisseissaan.”