Syväranta Tuusulanjärven rannalla

Syväranta – huvila, lepokoti, Lottamuseo

Venäläisestä residenssistä suomalaiseen kulttuurimuistiin – juhlia, lepokoti ja lottien historia.

Syväranta ei ole vain vanha huvila – se on kappale suomalaista kulttuurihistoriaa. Eino Leino, Fjodor Šaljapin ja monet muut jättivät sinne jälkensä.

Syväranta – huvila Tuusulanjärven rannalla
Syväranta – runoilijan rauhan tyyssija ja vilkkaan seurustelun keskus.
Pidot Syvärannassa
Uschkoffit järjestivät huvilallaan usein suureellisia juhlia.

Uschkoffien aikaan Syväranta oli tunnettu suureellisista juhlistaan. Se oli soveliasta Moskovan toiseksi rikkaimmalle miehelle.

Syväranta on yksi vanhimmista Tuusulanjärven kartanoista. Sen historia alkaa 1860-luvulta. Uuden tulemisen ja laajan kunnostuksen se koki 1900-luvun alussa.

Nimineuvos Konstantin Ushkoffin aikaan Syväranta eli ensimmäistä huippukauttaan. Siellä järjestettiin suureellisia juhlia, joissa vierailivat aikansa tunnetut venäläiset taiteilijat.

Tietysti siellä kajahteli muhkeasti myös maailmankuulun Fjodor Šaljapinin basso. Hän oli Uschkoffin vaimon serkku. Myöhemmin 30-luvulla hän teki suuren kiertueen kauko-idässä säestäjänään George de Godzinsky. Vuosisadan alkupuolella suomalaisten kanssakäyminen näiden huvilanpitäjien ja emigranttien kanssa oli kuitenkin aika vähäistä. Voi olla, että sortovuodet vaikuttivat siihen aika vahvasti.

Kun Ushkoffit muuttivat Sveitsiin, Syväranta oli sanomalehtimiesten lepokoti. Sen ylläpitäjänä oli Onni V. Tuiskun säätiö ja vieraina maan tunnetuimpia lehtimiehiä, kulttuuripersoonia ja kirjailijoita – tunnetuimpana varmaankin runoilija ja lehtimies Eino Leino. Juhlia osattiin pitää silloinkin.

Usein siellä kokoontui myös Collegium Keraviensis: Eino Leino, suojeluskuntain komentaja Lauri Malmberg, pastori ja kirjailija Arvi Järventaus ja legendaarinen sotilaslääkäri Väinö Felix Lindén. Maailmaa parannettiin ja shakkia pelattiin. Istuntoja jatkettiin usein Onnelan täysihoitolassa tai Suojeluskuntain päällystökoulun kerholla.

“Eino Leinon runot elävät, koska niissä on sydämen palo ja kansan ääni.”

Vuonna 1936 talon osti Lotta Svärd -järjestö ja siitä tuli kurssikeskus. Myöhemmin talon toiminnasta vastasi Naisten huoltosäätiö. Nykyisin talossa toimii Lottamuseo, joka tallentaa lottien historiaa ja tutkii naisten vapaaehtoista työtä osana maamme historiaa. Museota ylläpitää Lotta Svärd Säätiö.

“Kel aarre on, se aarteen kätkeköön.”

Vanha tarina kertoo, että Ushkoffin, Moskovan toiseksi rikkaimman miehen kunnostaessa huvilaa, talon ukkosenjohdatin upotettiin järveen kymmenen kilon platinamöykyn kanssa. Siellä se varmaan edelleenkin on…

Katso myös

Lisää Rantatien tarinoita ja samaan teemaan liittyviä ohjelmia.