Rantatiellä vaikutti joukko sitkeitä, lahjakkaita naisia — ja yksi erikoinen setä. He muokkasivat Suomen sielua, kirjoittivat, maalasivat, käänsivät ja pitivät yhteisön koossa. Välillä kahvia, välillä vähän tujakampaa ja välillä shakkia Sabelskin kanssa.
SATUTÄDIT JA YKSI SETÄ
Sanonpahan satutädit siitä syystä, että täällä vaikuttaa paljon lahjakkaita naisia, jotka ovat tehneet lasten hyväksi muutakin kuin pyykkiä pesseet ja ruokaa laittaneet. Realistisista novelleistaan ja kohunäytelmistään kuulu Maria Jotuni on saavuttanut tunnustusta myös lastenkirjoillaan, kuten tietysti Laura Soinne. Kyllä tässä voi ihan puhtain mielin mainita myös Anni Swanin. Hän täällä kuitenkin taajaan vierailee sisarensa Saimi Järnefeltin luona.
Kuvataiteen puolella ovat toki Venny Soldán ja Martta Wendelín. Heidän piirroksensa ovat ihastuttaneet aikuisiakin.
Kun tietää, miten nämä sitkeät naiset ovat joutuneet suurella työllä pitämään huolen lähimmäisistään, niin ihmetellä täytyy. Vielä on jäänyt aikaa ja tarmoa taideopiskeluihin koko kansan iloksi.
Minun patagonialaishattuni nousee heille koreasti!
Viime vappu jäi mieleen, kun istuimme Järventaus, Lampén ja muutama muu Sanomalehtimiesliiton lomakodissa Syvärannassa juhlimassa. Kun Ushkoffit muuttivat Sveitsiin, talon osti liitto. Me joimme vaihteeksi kahvia koko illan ja keskustelimme Valborgista ja naismyyteistä. Meillä oli oikein naisellinen vappu. No, Lampénin mielestä vappu kahvin ääressä on mitä suurimmassa määrin naisellinen.
Minä lähdin vakituiseen kortteeriini Onnelan täysihoitolaan kerrankin raittiin illan jälkeen. Sitä pitävät Johanna Björklund ja kenraali Paul Sabelski. Neiti Johanna oli nuorempana Pietarissa ylhäisten neitojen sisäoppilaitoksessa. Kerran keisarinna tuli tarkastuskäynnille, ja hänen seurueessaan oli nuori ja komea luutnantti Sabelski. Arvaahan sen, miten siinä kävi. Sabelski oli rikas ja hänen rahoillaan Onnelaa kunnostettiin.
Maailmansodan ja vallankumouksen melskeissä Sabelski menetti omaisuutensa ja pakeni rouvansa kanssa Johannan turviin Onnelaan. Johanna-neiti ja Sabelski asuivat yhdessä alakerrassa ja vihitty vaimo yläkerrassa, kunnes kyllästyi ja muutti poikiensa luo Belgiaan.
Onnela on minulle hyvä kotipesä, eikä vuokran kanssa tarvitse olla niin säntillinen. Siihen sisältyy tosin tietynlainen seurusteluvelvollisuus. Sabelski on innokas shakkimies, eikä hänellä taida olla paljon ystäviä täällä. Hän oli sortovuosien aikaan kenraalikuvernööri Bobrikoffin adjutantti, ja se kyllä muistetaan…
“Onee gaishimas, Sensei”, hän sanoo minulle, kun haluaa pelata. Se tarkoittaa: hyvä Mestari, haluan oppia.
Lienee Japanin sodan aikana perehtynyt zeniläiseen filosofiaan. Ei taida minun ervastilaisesta filosofiastani perustaa.
Kyllä minä hänen kanssa pelaan — varsinkin kun saan diskuteerata hänen kanssaan ranskan kielellä. En minä tosin aina hänen ajatuksistaan pidä. Sabelskin mielestä me suomalaiset olemme metsäläisiä eikä meillä ole kulttuuria. Mitä ovat suomalaiset verrattuna Pushkiniin, Tshehoviin, Tšaikovskiin, Tolstoihin, Gogoliin, Lermontoviin. “Barbaareja, barbaareja”, valittaa hän.
Minä sanon, että meillä on Jean Sibelius ja Eino Leino. Ja niin vain tämä maatiais-Leino peittoaa tsaarin upseerin shakissa.
Katso myös
Lisää Rantatien tarinoita ja samaan teemaan liittyviä ohjelmia.