Tuusulan Rantatie nosti harrastuksen taiteeksi: kodit muuntuivat näyttämöiksi, musiikki kaikui illanistujaisissa ja ystävyysverkostot kantoivat aina Kansallisteatterin näyttämölle saakka.
INTOHIMOISET HARRASTAJAT
En tiedä toista paikkaa, jolla olisi niin suuri merkitys suomalaiseen taide-elämään kuin Tuusulan Rantatie. Ajatellaanpa vaikka Kansallisteatteria. Sen vihkiäisnäytelmä 1902 tehtiin pitkälti Tuusulan voimin. J. H. Erkko kirjoitti Pohjolan häät, lavastajana oli Pekka Halonen. Saimi Järnefelt ja toinen rantatieläinen, Kansallisteatterin kantava voima Emil Falck, esittivät pääroolit. Pienemmissä rooleissa oli muitakin täkäläisiä.
Teatteriharrastusta pitävät yllä sekä nuoret että vanhat. Ajatelkaapa, että näissä kulttuurikodeissa on ensinnäkin 4–8 lasta jokaisessa. Se tarkoittaa jo melkoista laumaa innokasta ja virkkua nuorisoa. Täällä monessa talossa pidetään runoiltoja ja esitetään näytelmiä. Ne ovat luonnollisesti valmistettu vaivaa säästämättä käsikirjoituksineen, musiikkeineen, lavastuksineen ja pukuineen.
Kallio-Kuninkalan herra, teollisuusmies K. A. Paloheimo ei oikein suvaitse lastensa teatteri-innostusta. Tärkeämpääkin tekemistä kuulemma olisi, kuten liikkeenjohdon harjoittelu. Niinpä teatteria pelataan Paloheimon jonkin aikaa hallinnoimassa Spårassa eli Gustavelundin kartanossa, joka on tyhjillään. Joskus tietysti käry käy ja isoherra on nyreissään. Mutta eipä tuo liene ketään perinnöttömäksi tehnyt.
On tässä asiassa toinenkin puoli.
Pirtit, jos näin vaatimattomasti voi sanoa, ovat täynnä hempeitä neitosia ja uljaita nuorukaisia. Se tarkoittaa leinomaisen siivosti sanottuna, että yhteistä harrastuspohjaa on.
Niinpä eri perheiden lapset menevät usein naimisiin keskenään. Yhteisöä tällainen tietenkin vahvistaa.
Musiikki on sitten luku erikseen, enkä minä nyt tarkoita ainoastaan Sibeliusta ja Robert Kajanusta, joka näyttelijätärpuolisonsa Lillin kanssa asui jonkin aikaa Tuomalassa. Rantatiellä on aina kaikunut soitto ja laulu: kaiken lisäksi huipputasolla. Lieneepä aika harvinaista näin pienellä paikkakunnalla saada illanistujaisiin paikallisten lahjakkuuksien lisäksi jopa maailmankuuluja taiteilijoita. On laulajia, viulisteja, pianisteja, kapellimestareita, säveltäjiä. Mainittakoon nyt vaikka Halosenniemen vakituinen saunavieras, palavasilmäinen Toivo Kuula.
Nimineuvos Konstantin Ushkoffin aikaan hänen huvilallaan Syvärannassa vierailivat säännöllisesti monet venäläiset huippusäveltäjät, ja tietysti siellä kajahteli muhkeasti Fjodor Shaljapinin basso. Tosin kanssakäyminen näiden huvilanpitäjien ja emigranttien kanssa on ollut aika vähäistä. Luulenpa, että sortovuodet vaikuttavat siihen aika vahvasti. Heidät koetaan muutenkin vähän etäisinä, vaikka iloista ja välitöntä väkeä ovatkin.
Katso myös
Lisää Rantatien tarinoita ja samaan teemaan liittyviä ohjelmia.