Ahola

JUHANI AHO JA VENNY SOLDAN

Voisi sanoa, että Aho se perusti tai aloitti tämän taiteilijayhteisön. Tai itse asiassa se oli Venny. Jussi nimittäin oli Pariisissa apurahalla, kun Venny topakkana naisena hoiteli taloasiat täällä. Tutunkauppaa saivat vuokralle Vårbackan talon ja siihen asettuivat.

Olihan täällä jo kaikkeen totuttu. Kulkumiehiin, ruotsalaisiin kartanoherroihin ja Venäjän emigrantteihin. Mutta kun tällaiselle vähän uskonnolliselle maanviljelysseudulle tulee vielä tuollaisia Helsingin boheemeja, niin pahennustahan se herättää.

Venny polttelee piippua ja käyttää pitkiä housuja ja välillä kirota pärskäyttää. Aivan tavatonta! Eikä jää Pekkaa pahemmaksi Jussikaan.

Komea mies, naisten mies. Kyllä täällä kaikki tiedetään. Liekö vielä ottanut oppia Emil Nestor Setälän terveistä elämäntavoista. Setälähän ja muut kaverit toivat tällaiset muotihömpötykset Euroopasta. Nimittäin otetaan ilmakylpyjä kirmailemalla ilkosillaan pitkin pusikoita! Sentään Aapisen kirjoittanut mies. No, nyt minä eksyin…

Niin, se Jussi harrastaa kyntötöitä ilman rihman kiertämää siinä pihallaan, pikku peltotilkulla. Pekka on muuten Ahojen hevonen, kaikkea muuta kuin virma ori.

Juhani Aho on vähän vetäytyvä tyyppi. Hän hieman kärsii suosiostaan ja saa väistellä kaikenlaisia rauhanhäiritsijöitä. Aho on Suomen tunnetuin kirjailija. Kyllä minä sen myöntää voin, vaikka sanotaankin, että Leinolla vain hänen vaatimattomuutensa voittaa hänen viehättävyytensä.

Venny taas on palkittu taidemaalari ja pojat innokkaita elokuvantekijöitä. Kulttuuri-ihmisiä koko pesue. Juhani Aho on kaiken lisäksi Kansallisteatterin johtokunnassa ja yksi Päivälehden perustajista.

Ettepä taida tietääkään, että hän on kehitellyt meille paljon uusia teatteritermejä: aitio, permanto ja mitä niitä onkaan.

Venny on maalarisiskojen kantavia voimia. Joillekin on vieläkin vaikea tunnustaa, että suomalaiset naistaiteilijat ovat uraa uurtavan lahjakkaita. Sapperment, sanon minä!

Lahjakkuiden pitää päästä loistamaan, oli se sitten miehessä eli naisessa. Talossa eletään talon tavalla. Aholassa maalataan, kirjoitetaan, kalastetaan ja hoidetaan puutarhaa. Siellä myös harjoitellaan ja esitetään näytelmiä. Vieraita ramppaa yhtenään, lapsia ja aikuisia.

Ja Venny passaa. Siinä kestikievarissa ei enää isoille maalauksille ole aikaa. Niinpä hän on ikään kuin luovuttanut, alkanut vain piirtää. Sinänsä harmillista, kun lahjakas maalari joutuu uhrautumaan.

Tsaarin kätyrit seurailevat tarkasti Rantatien puuhia. Varuillaan pitää olla. Jussin veli Pekka Brofelt sai kenraalikuvernööri Bobrikoffilta karkoitusmääräyksen ja on sillä mustalla listalla Juhani Ahonkin nimi. Kuumat paperit on syytä pitää piilossa ja suu supussa pahimpina aikoina.

Ahot ne saivat useat ystävänsäkin muuttamaan tänne. Minä luulen, että Aho kalahulluna katsasti ensin tuon Tuusulanjärven, että tuleeko saalista.

Halosen Pekkakin häntä joskus leikillään moitiskeli: “Se kelttana putsaa kuhista koko järven.”

Mutta eiköhän se perimmäinen syy taiteilijayhteisön syntyyn ole kuitenkin Aleksis Kiven lisäksi Helsingin läheisyys ja jylhät, suorastaan karelianistiset maisemat. Ja tietysti se, että tämä on suomenkielinen paikkakunta. Tuo viimeinen ainakin jos Erkolta ja Aspalta kysytään.